Helmikuu on kehukuu


...tai ei virallisesti, mutta voisi olla! Kehujen ja positiivisten kommenttien antaminen toiselle kun niin helposti unohtuu, ja tuskin kukaan kuulee liikaa kauniita sanoja itsestään päivittäin?

Vaikka sitä huomaa ajattelevansa paljonkin positiivisia asioita toisista, ja mielessään niitä fiilistelee, jää niiden lausuminen ääneen liian helposti sanomatta. Tämän tiedostettuani päätin keskittyä helmikuun ajan asian korjaamiseen, ja sanoa ne kivat asiat ja kehut heti niiden putkahtaessa mieleen.


Miksi?

Koska kaikki hyvä kannattaa laittaa kiertoon! Koen olevani onnekas siinä suhteessa, että mun ympärillä on aina ollut kannustavia ihmisiä, mutta tämän blogin julkaistuani olen saanut niin paljon (ja pelkästään! ♥ ) tsemppaavia ja positiivisia kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, etten osannut sellaista edes toivoakaan! Mikä parasta, jokainen palaute on ollut tosi aito, ja oli kyseessä sitten pidempi juttuhetki kasvokkain tai Instagramin inboxiin kilahtanut muutaman sanan mittainen viesti, nää on kaikki saaneet aikaan kunnon jumpan hymylihaksille ja valtavasti tsemppiä tekemiseen.

Siispä, kun on näin konkreettisesti päässyt todistamaan toiselle jaettujen pientenkin kauniiden sanojen voimaa, voisiko sitä jättää tekemättä myös toisille? 😊
Kehuja ja kannustusta ei vain voi saada liikaa, eikä niiden antaminen ole itseltä mitään pois - päinvastoin!
Positiivisten asioiden lausuminen toisille tuo väkisinkin hymyn myös omille kasvoille, ja saa kummankin mielihyvähormonit liikkeelle välittömästi.
Parhaimmillaan yksi tsemppaava kommentti voi saada koko päivän kääntymään paremmaksi!


Jos kuulut siihen joukkoon, joka levittää hyvää oloa lähipiiriinsä säännöllisesti kehumalla ja kannustamalla, ootko kokeillut jakaa näitä kommentteja tuntemattomillekin? ;) Ei ehkä meille suomalaisille tyypillisin tapa toimia (siksiköhän kehujen vastaanottaminenkin saattaa tuntua kiusalliselta), mutta onneksi näitäkin ihmisiä löytyy!


Tähän liittyen mulle on jäänyt mieleen eräs bussimatka, kun lapset olivat vielä tosi pieniä - toinen pahimmassa uhmaiässä. Matka keskustasta kotiin oli molemmilla yhtä väsymyksen, nälän ja uhmakiukun aiheuttamaa huutoa. Jokainen pienten lasten vanhempi varmaan tunnistaa sen tunteen, kun tilanne alkaa olla niin kaoottinen, ettei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa…

Päätepysäkin lähestyessä, huudon yhä voimistuessa, suunnittelin jo pyytäväni anteeksi kanssamatkustajilta, kun meitä hymyillen katsellut rouva pysähtyi bussista poistuessaan kohdallemme ja sanoi
"Ihana, miten rauhallisena sä osaat pysyä!"
ja vilkutti vielä heipat lapsille.

No, huuto ei loppunut siihenkään, mutta voitte kuvitella, minkä määrän energiaa tuo kommentti antoi jaksaa matkan viimeiset kilometrit ilman suurempaa hermoromahdusta.

Ja vaikka tapahtuneesta on jo vuosia aikaa, muistan tuon pienen, spontaanin kommentin edelleen

"When you can't see the sunshine, be the sunshine!"

Joten, mikä olisikaan parempi tapa viettää tämä harmaa helmikuu kuin levittää ympärillemme pieniä auringonpilkahduksia olemalla aidosti iloisia toisten puolesta, ja sanomalla se ääneen!

Koska positiivisuus tarttuu, tulevat kaikki jaetut kehut varmasti ennemmin tai myöhemmin bumerangina takaisin 😉 
Tästä edelliseen postaukseen ↴ 

Kommentit

  1. Niin totta! Mä olen ruvennut jakamaan kehuja niin somessa kuin livenäkin ja olen huomannut, että yleensä hyvä tosiaan kiertää ja positiivinen fiilis lisääntyy! Ihanaa Ystävänpäivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onpa ihana kuulla, mahtava juttu 😊❤️ Ja kiitos, samoin sulle näin hieman jälkikäteen! 🌸✨

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit